Meidän perheeseen on muodostunut perinne, jossa joka toinen vuosi joulukorttien ideoinnista ja tuottamisesta vastaa äidin kokoama askartelujoukko, ja joka toinen puolestaan oma malliporukkani. (Tässä yhteydessä joukko = porukka = lapset.) Tänä vuonna oli taas kuvauksen vuoro. Continue reading “Joulukortti-ideaa” »
Hetki sitten kirjoittelin kuvien organisoinnista ja siinä yhteydessä myös Photoshopista. Ennen kuin sukellan sen syvemmin kuvankäsittelyn maailmaan, otetaan pieni esimerkki mahdollisuuksista. Välillä on mukava herätellä pääköpan luovia aivosoluja (niitä molempia) ja kehitellä hauskoja pikkuprojekteja.
Kevät odottaa vielä tuloaan, mikä ainakin täällä Jyväskylässä tarkoittaa mielettömän hienoja päiviä lähijärvien valkoisilla hangilla. Jos tämä on takatalvea, niin antaa tulla vaan! Sää inspiroi tekemään lasten kanssa kevyen kuvamanipulaation, jonka luomista demonstroin vielä pikaisesti alla olevalla videolla. Tiedän kyllä, että nakit ja broileripullatkin maistuvat paremmalta kun ei tiedä miten ne on tehty.
Jälkien, varjojen yms. takia kuvankäsittelyyn upposi pari tuntia – suurin osa siksi, etten tajunnut ottaa jäljistä kuvia samassa valossa taustan kanssa. Oppia ikä kaikki… Continue reading “Uimakelejä odotellessa” »
Blogi on ollut antibioottihöyryisellä flunssatauolla – ja nyt jälleen lähellä ja läsnä kuin keskellä yötä vuoteeseen kömpivä kylmäjalkainen kuopus!
Syntyperäisenä pääkaupunkilaisena koen perintövelvoitteekseni viedä paljasjalkaisia Jyväskyläläislapsiani tutustumaan välillä suuren maailman ihmeisiin. Linnanmäki saa olla kiinni, kunhan metro ja raitiovaunut kulkevat! Continue reading “Aikamatkalla” »
On epäkohteliasta kirjoittaa blogia suu täynnä rosollia ja sormet suklaan ja kinkunrasvan sekoituksessa. Siksi haluan toivottaa oikein mahtavaa Uutta Vuotta 2012 lyhyellä valoitusvinkillä:
Kuvaustila M (manuaali), aukko f/8, 2 sekunnin valotusaika + irroitettava lisäsalama
Continue reading “Hyvää Uutta Vuotta!” »
Sain juuri upeita uutisia: yllä oleva kuvani voitti Vuoden Tanssikuva 2011 kilpailun!
Tämänkertaisella kirjoituksellani on siis kolme funktiota:
Jos kuulet minun vielä joskus suunnittelevan muuttamista, ole ystävällinen ja päästä minut päiviltä ennen kuin ehdin toteuttaa järjettömän ideani! Olen varma, että kun (kaikki tarpeettomat) tavarat repii kaapeista muuttolaatikoihin, ne turpoavat kymmenkertaisiksi. Miten muuten on selitettävissä se, että viattoman näköiset pikkulokerot suoltavat loppumattoman määrän roinaa jonka uudelleen sijoitteluun tarvittaisiin lentokonehalli?
Huokaus. Asiaan. Continue reading “Lastenhuijausvinkkejä: arvaa tunteet” »
Isänpäivä. Aika kiittää Isää siitä, että onnistui hurmaamaan ja jopa viettelemään äidin kaltaisen kaunottaren. Oli On se vaan aika uros!
Niin suloisia kuin päiväkodissa ja ammattikoulussa askarrellut kortit ovatkin, saa onnitteluihin aina mukavan lisämausteen kun liittää mukaan ripauksen aprillipäiväpilaa. Nyt valmistetaan siis
Voit lukea ensimmäisen osan täältä: Ja sitten näin valon (osa I): Pehmeys
Valokuva on kaksiulotteinen versio kolmiulotteisesta maailmasta. Siksi upea maisema ei usein valokuvassa näytäkään niin mielettömältä. Olen vakuuttunut siitä, että samasta syystä valokuvissa se isin virvelöimä hauki näyttää pienemmältä, virvelöijä vanhemmalta ja kalan kohdealue pulskemmalta.
Syvyysvaikutelmaa kuvaan tuovat mm. perspektiivi, syvyysterävyys ja tietenkin valo. Valon vaihtelu tuo kolmiulotteisuuden kasvoihin tai kalastajan keskivartaloon. Jotta valon ja varjon saisi leikittelemään kasvoilla, täytyy valon tulla jostain muualta kuin suoraan katsojan suunnasta. Sivulta tuleva valo jättää hiusten, kasvojen ja nenän toisen puolen varjoon:
Continue reading “Ja sitten näin valon (osa II): Suunta” »
Sana valokuvaus muodostuu latinan valoa ja kirjoittamista tarkoittavista termeistä valos ja kuvaus photos ja graphos. Yksi aloittelevan kamerankäsittelijän suurimmista oivalluksista on se, miten nimenomaan hieno valos valaistus on avain upeisiin kuviin. Continue reading “Ja sitten näin valon (osa 1): Pehmeys” »
“Älä anna sen nukahtaa nyt, vieraat tulee vartin päästä!”
Vaan minäpä annoin. Eivätkä vieraat nähneet tytärtä sillä kertaa hereillä. Joskus hienon kuvan eteen on tehtävä uhrauksia – enkä usko että väsähtäneen lapsen myöhästyneet päikkärit välttämättä edes sijoittuvat valokuvauksen historiassa suurimpien tragedioiden joukkoon.
Tämän kuvan opetus voisi olla nimeltään: