subscribe
Vinkkejä – Lapsikuvaaja Jouni Kallio, Jyväskylä

Archive for the ‘Lapsikuvaus’ Category

Malli on syntynyt

Moi taas! Hetki on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Suonet anteeksi, mutta koska en ole sarjakuvahahmo vaan kasvavia jälkeläisiä tuottava eliö, jouduin (puhtaasti blogillisista syistä) välillä päivittämään kotoa löytyvää mallistoa. Nyt kameran eteen on jälleen tuore kuolaava, maidontuoksuinen ja päivä päivältä mahtavampi nuori herra! Continue reading “Malli on syntynyt” »

Lue lisää

Mitä tehdä kuville (osa 5): Sisustustarrat

Sarjassamme “Onko seinillä tosiaan vielä tilaa jollekin valokuviin liittyvälle?!” on päästy jaksoon jossa liimaillaan omatekoisia tarroja seinälle. Huomaan jälleen kirjoittavani vinkkiä jossa mainitaan sisustus. Pitänee seuraavaksi palauttaa miehisyys pukeutumalla (pelkkiin) reikäisiin pitkiin kalsareihin ja katsomalla putkeen vuoden -95 ja -11 lätkäfinaalit samalla raakaa pekonia mutustellen. Huokaus… Continue reading “Mitä tehdä kuville (osa 5): Sisustustarrat” »

Lue lisää

Mitä tehdä kuville (osa 4): Juliste

Jounin suosittu sisustussarja “Isi täyttää seinät” saa tällä kertaa jatkoa WC:n koristelusta (lue myös aikaisemmat jaksot: Canvastaulu ja Pyyhekyltit).

Kirjoittelin jokin aikaa sitten kotistudion rakentamisesta ilman lisävarusteita (lue: Askartelustudio). Kuvista tuli hauskoja ja halusimme kokeilla miltä ne näyttäisivät kollaasimuodossa seinällä. Normaalisti olen sitä mieltä, että yksi iso kuva on aina parempi kuin viisi pientä, mutta tilanne on eri kun kyse on vanhoista sukista. Continue reading “Mitä tehdä kuville (osa 4): Juliste” »

Lue lisää

Askartelustudio

Kameleontti. Pinja 4v

Meillä ihmisillä on kova vimma hamstrata materiaalia josta luopuminen on vaikeudessaan verrannollinen elinluovutukseen. Monesti tarpeettomat esineet säilötään kaappeihin ja varastoihin kuin saattohoitoon, odottamaan aikaa jolloin venäjältä hankitun Modern Talkingin piraattikasetin säilyttämisen naurettavuus vihdoin voittaa luopumisen tuskan.

Lapsuusmuistojen kerääminen noudattaa hieman samaa kaavaa. Useimmat meistä kohtaavat 20-40 vuoden iässä sen tuskallisen hetken, jolloin vanhempien muutto tai vastaava luonnonkatastrofi pakottaa lajittelemaan ullakolle varastoidut aarteet, kuten kolmannen luokan matikanvihkon sekä seiskan kuviksessa rakennetun skeittirampin pienoismallin. Silloin monta kiloa paperin ja erikeeperin yhteiseloa vapautuu takaisin luonnon kiertokulkuun ja jäljelle jätetään laatikollinen hellyyttävimpiä äitienpäiväkortteja ja sormivärifreskoja.

Minulla on suunnitelma. Mitä jos yrittäisi karsia lapsuusmuistojen saattohoito-osaston kokoa suoraan lennosta kuvaamalla taideteokset digimuistoiksi? Olen laskenut, että yksi kuvakirjallinen lapsuusajan taidetta tyhjentää yhden keskikokoisen vaatehuoneen. En suinkaan halua heittää pois kaikkia tekeleitä, mutta nyt valinta on helpompi ja omatunnon taakka monta kilobittiä kevyempi. Samalla voi ikuistaa muutaman isoveljen legoluomuksen, joiden elinkaari on väistämättä kovin lyhyt. Continue reading “Askartelustudio” »

Lue lisää

Mitä tehdä kuville (osa 3): Canvastaulu

Haluatko tuttujen näkevän ottamiasi kuvia? Vältä siinä tapauksessa viimeiseen asti klassista kysymystä: “Haluatteko nähdä kuvia meidän lomamatkalta?” Lause vaikuttaa lyhyeltä, mutta on tarpeeksi pitkä jotta vieraat ovat ehtineet sen aikana pukea päälleen ja kadota maasta.

Ovelampi isäntä ujuttaa teoksiaan joka seinälle ja ehdottaa sitten vain viattomasti kierrosta kotona. Syöttinä voivat toimia makuuhuoneen uudet verhot tai tilaisuutta varten lastenhuoneeseen tehty vauva. Continue reading “Mitä tehdä kuville (osa 3): Canvastaulu” »

Lue lisää

Kuusi kuvausvinkkiä Jouluksi

Joulu. Ainoa aika vuodesta, jolloin voit hyvällä tuurilla saada samaan kuvaan pari hermorauniota lasta, kinkun ahtamisesta pahoinvoivan isovanhemman sekä tekopartaisen naapurin sedän. Tunnelmavalaistuksen iltaan saa risalla ledivalosar kynttilöillä, kuusen valoilla sekä tietenkin salamalla!

Tässä siis pari vinkkiä Joulukuvien ottamiseen. Lista ei suinkaan ole kattava kokkaava tai ylensyövä, joten voit ilomielin heitellä omia vinkkejäsi kommenttiosioon! Continue reading “Kuusi kuvausvinkkiä Jouluksi” »

Lue lisää

Mitä tehdä kuville (osa 2): Pyyhekyltit

Jos joku olisi kertonut minulle teini-iässä, että parinkymmenen vuoden päästä kirjoittelisin blogia jonka sisältönä olisi sisustusvinkkejä, olisin nauranut ääneen. Hermostuneesti.

Toisaalta, enpä olisi silloin myöskään osannut kuvitella, miten mahtavaa on rakentaa koko ilta Legokaupunkia omilla vanhoilla palikoilla, omien pienten palik lasten kanssa.

Eli, rinta vaan ylpeästi rottingille: jrkkäri.com goes Inno, here we go! Continue reading “Mitä tehdä kuville (osa 2): Pyyhekyltit” »

Lue lisää

Kannattaako koulukuvat ottaa itse?

Yleensä ihminen joka on tyytyväinen koulukuviinsa on onnistuneesti mielialalääkitty tai lobotomoitu (onko se sana?). Liukuhihnamuotokuvaus tuottaa harvoin visuaalisen ilmaisun Taj Mahaleja, vaikka kuvaaja olisi kuinka taitava työssään. En tiedä onko koulukuvaaja kenenkään tavoiteammatti, mutta kyky ikuistaa edes siedettävät portretit 60 lapsesta minuutissa lähentelee yli-inhimillisyyttä.

Koska koulu- ja tarhakuvapaketti köyhdyttää vanhempaa halvimillaankin noin kolmenkympin verran (pitäähän koulujen lahjomiseenkin jäädä varoja), on houkutus leikkiä kotikoulukuvaajaa suuri. Kannattaako se? Continue reading “Kannattaako koulukuvat ottaa itse?” »

Lue lisää

Lastenhuijausvinkkejä: arvaa tunteet

Jos kuulet minun vielä joskus suunnittelevan muuttamista, ole ystävällinen ja päästä minut päiviltä ennen kuin ehdin toteuttaa järjettömän ideani! Olen varma, että kun (kaikki tarpeettomat) tavarat repii kaapeista muuttolaatikoihin, ne turpoavat kymmenkertaisiksi. Miten muuten on selitettävissä se, että viattoman näköiset pikkulokerot suoltavat loppumattoman määrän roinaa jonka uudelleen sijoitteluun tarvittaisiin lentokonehalli?

Huokaus. Asiaan. Continue reading “Lastenhuijausvinkkejä: arvaa tunteet” »

Lue lisää

Koomikon 4 vinkkiä kuvaajalle

Eli: Mitä naurattaminen opetti minulle kuvaamisesta?

Tein ensimmäisen stand-up keikkani syyskuussa 2003. Kerroin mm. siitä, kuinka suuri laskennallinen kilohinta tulee LIDListä ostetun pussipastasta löytyneille neljälle lihanpalalle (30 000€). Juttu oli ratkiriemukas. Omasta mielestäni. Yleisössä olevat 30 maksanutta katsojaa naurahtivat muutaman kerran kohteliaasti ja antoivat keikan päätyttymiselle hillityt aplodit. Continue reading “Koomikon 4 vinkkiä kuvaajalle” »

Lue lisää

Itkuhälytin (postilista)