Kuten viimeksi lupasin, on olemassa vielä yksi mahdollinen tapa saada mallin varjopuoli ja taivas kirkkaana samaan kuvaan – nimittäin HDR-kuvaus (High Dynamic Range). Tässä tekniikassa kamera toimii kuten silmä (lue osa I), eli ottaa useamman kuvan, valottaen erikseen maiseman pimeät ja kirkkaat kohdat. Nämä voidaan sitten yhdistää joko suoraan kamerassa (joissain malleissa) tai jälkikäteen erillisessä ohjelmassa. Continue reading “Auringonlaskun haaste: kamera vastaan sinä (osa III – HDR)” »
Kesäisessä kirjoituksessani huomattiin kuinka mallia ja auringonlaskua ei oikein tahdo saada kameralla valotettua suoraan niin kun haluaisi, koska kirkkauserot näiden kahden tähden välillä ovat niin suuret. Nyt päästään vihdoin ongelman ratkaisuun! Mikäpä sen osuvampaa kuin oppia auringossa kuvaaminen kaamoksen aattona? Ensi viikolla harjoitellaankin sitten juhannuskokon tallentamista! Continue reading “Auringonlaskun haaste: kamera vastaan sinä (osa II)” »
Auringonlasku symboloikoon sitä, miten arkisen elämän helppous ja yöunien riittävyys painuu toivottavasti meidän perheessämme mailleen syyskuussa. Jrkkari ei siis näillä näkymin aivan heti muutu yksinomaan teiniriiviöiden kuvaajien vinkkipalstaksi. Mittari nollataan pian…
Muistatko vielä ajan, jolloin lomamatkan jälkeen kehitykseen vietiin jopa kaksi 36 kuvan filmirullaa? Näistä kuvista puolet oli säästämisen arvoisia ja ne säilöttiin albumiin nimeltään “Kreeta -96″. Ylivalottuneetkin kuvat tietenkin säästettiin, olihan niistä maksettu. Jos minun pitää löytää itsestäni kuva kymmenvuotiaana, löydän sen vaivattomasti kyseisen vuoden kansiosta – jos sinä vuonna satuttiin ottamaan valokuvia.
Tänä päivänä kuvia kertyy helposti albumillinen viikossa. Hyvä lomamatka tarkoittaa kahta muistikortillista kuvia – ja koska olemme filmiaikaan kasvaneita – säästämme tietenkin jokaisen napatun pikselin! Niinpä etelänmatkan kuvamuistoihin kuuluu mm.
- Lapset hiekkarannalla, 1. päivä: 42 kuvaa
- Eläinpuisto: 137 kuvaa
- Illallisella rantaravintolassa; 22 kuvaa
- Bussiretki tippukiviluolille: 247 kuvaa
jne. Continue reading “Kuvat koneelle ja suojaan” »
Kun perhe suunnittelee lomamatkaa, olisi yleisen kotirauhan puolesta positiivista jos kaikki jäsenet saisivat toteuttaa viikon ohjelmassa jonkun toiveen. Kun kävimme perheemme kanssa Dubaissa, oli oma unelmani kuvata auringonlaskua aavikkosafarilla. Erämaahan päästiin oppaan kuljettaman maasturin kyydissä. Koska oppaamme halusi vakuuttaa pohjoisen rallikansan edustajat mahdollisimman perusteellisesti rallikuskin taidoistaan, pysähdyimme dune bashingin viivästyttäminä kuvauspaikalle vasta aivan viime tingassa.
Suomi on pimeä ja kylmä maa, mutta meillä auringonlaskut kestävät sentään yli minuutin! Olen nähnyt keilapalloja jotka putoavat hitaammin. Continue reading “Kiireessä ei ehdi syödä puikoilla: valotuksen haarukointi” »
(Kuten huomaat, minun lahjakkuudellani radiokuunnelmien kirjoittaminen tulee kysymykseen varainhankintakeinona heti munuaisten myymisen jälkeen.) Continue reading “3 vinkkiä kameran merkin valintaan” »
Onko suhteesi kameran manuaaliasetukseen (M) seuraava:
Jos näin, niin asenteesi muistuttaa omaa suhdettani Smurffi-kokoelmalevyihin. Continue reading “ISO ja pieni ihminen, kikka hämäräkuvaukseen” »
Yksi minua valokuvauksessa eniten kiehtovista asioista on mahdollisuus tallentaa sellaisia näkymiä joita ei tosielämässä koskaan huomaa. Nautin suunnattomasti, kun saan kuvaan pysähtymään vaikka ohi välähtäneen hetken keskeltä ilmalentoa.
Toisaalta kuva antaa myös mahdollisuuden piilottaa palasia todellisuudesta – karsia kuvasta osia halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Usein kadotustemppu kohdistuu esim. taustalla häiriköiviin mummoihin, mutta joskus – kuten tämän kirjoituksen aiheessa, siluetissa – kuvassa piilotellaan tarkoituksella itse päähenkilöitä.
Miksi? Continue reading “Ihan pimeä juniori” »
Lapset juoksevat joka paikkaan. Juoksevat, pomppivat, kiipeävät ja temppuilevat. Onneksi he teini-ikään mennessä uskovat meidän “Varo! Älä juokse! Ole nyt hetki rauhassa!” -käskyjämme, ja istuttavat itsensä pleikkarin ääreen energiajuomilla lannoitettaviksi. Mission accomplished. Continue reading “Liikkuva lapsi linssissä” »
Aikaisempien kirjoitusten perusteella tiedämme, että valotukseen vaikuttavat aukko, suljinaika ja ISO. Kun ilta hämärtää, saat kuvaan enemmän valoa suurentamalla aukkoa tai pidentämällä suljinaikaa. Objektiivillasi on kuitenkin tietty maksimaalinen aukko (esim. f/3.5) ja toisaalta suljinaikaakaan ei voi aina pidentää määrättömästi ennen kuin kätesi, tai elohopean lailla vilistävien malliesi, heilunta alkaa näkyä kuvassa.
On siis aika lisätä lasiin vettä! Continue reading “Opi valotus ja nauti, (osa 4/4): Vettä viiniin?!” »