subscribe
Vinkkejä – Lapsikuvaaja Jouni Kallio, Jyväskylä

Kameran käyttö

Kuvat koneelle ja suojaan

Muistatko vielä ajan, jolloin lomamatkan jälkeen kehitykseen vietiin jopa kaksi 36 kuvan filmirullaa? Näistä kuvista puolet oli säästämisen arvoisia ja ne säilöttiin albumiin nimeltään “Kreeta -96″. Ylivalottuneetkin kuvat tietenkin säästettiin, olihan niistä maksettu. Jos minun pitää löytää itsestäni kuva kymmenvuotiaana, löydän sen vaivattomasti kyseisen vuoden kansiosta – jos sinä vuonna satuttiin ottamaan valokuvia.

Tänä päivänä kuvia kertyy helposti albumillinen viikossa. Hyvä lomamatka tarkoittaa kahta muistikortillista kuvia – ja koska olemme filmiaikaan kasvaneita – säästämme tietenkin jokaisen napatun pikselin! Niinpä etelänmatkan kuvamuistoihin kuuluu mm.
- Lapset hiekkarannalla, 1. päivä: 42 kuvaa
- Eläinpuisto: 137 kuvaa
- Illallisella rantaravintolassa; 22 kuvaa
- Bussiretki tippukiviluolille: 247 kuvaa
jne.

Kotiin tultua kuvat lapioidaan muistikortilta koneelle, pari julkaistaan todisteeksi facebookissa ja yksi päätyy ensi vuoden kalenteriin mummolan seinälle. Pian kone on täynnä kansioita jotka ovat täynnä kuvia joita kukaan ei jaksa kahlata läpi. Ajattele jos nettisivutkin etsittäisiin samalla lailla kuin numerot puhelinluettelosta. Haluaisit tarkistaa Korkeasaaren aukioloajat, joten rullailisit maailman nettisivujen aakkosluetteloon kohtaan K. Sieltä se löytyisi, miljardin sivun joukosta, muutaman tunnin kelailulla!

Mikä avuksi jos kuva-arkisto alkaa pikkuhiljaa muistuttaa heinäsuovaa?

Pari vinkkiä.

1. Deletoi

Seitsemän kuvaa tyttärestä ratsastamassa Prisman sähkökeinuhevosella ei ole parempi kuin pelkästään se yksi joka ei ole heilahtanut. Valokuvaan ikuistettu hetki on kuin vaimo. Yksi hyvä riittää.

2. Avainsanat ja tähdet

Kuville on olemassa useita loistavia arkistointi- ja muokkausohjelmia, joiden avulla muistot voidaan säilöä muutenkin kuin tapahtumittain ja kronologisesti. Ohjelmat, kuten Picasa (ilmainen, PC ja mac), iPhoto (ilmainen, mac), Lightroom (maksullinen, PC ja mac) ja Aperture (maksullinen, mac) mahdollistavat kuvien merkkaamisen avainsanoilla. Osa ohjelmista tunnistaa kasvoja ja arvaa kuvissa useimmin esiintyviä henkilöitä. Näin voit siis hakea kuvia joissa ollaan “lomalla” ja joissa esiintyy “Isi” ja “Vaari”. Tai kuvia joissa ei ole “Anoppi”.

Vaikka haluatkin säästää jokaisen ottamasi kuvan etkä jaksaisi merkkailla jokaiseen kuvaan siinä esiintyviä henkilöitä, tee edes tämä: arvostele arkistointiohjelmaan ladatut näyttämisenarvoiset kuvat tähdillä. Näin voit kätevästi valkata ystäville näytettäväksi pelkästään kuvien valioyksilöt ja säästää syytteen Haagin ihmisoikeustuomioistuimeen.

3. Varmuuskopioi

Veikkaan, että parinkymmenen vuoden päästä on aikuisiässä sukupolvi, jossa on monta “kovalevylasta” (keksin termin jo nyt, yrittäkää muistaa se sitten!): aikuisia, joiden lapsuudenkuvat katosivat kovalevyn paukahdettua olemattomiin.

Oma varmuuskopiointiketjuni menee näin:
1. En poista kuvia kamerasta ennen kuin ne on ladattu koneen lisäksi ulkoiselle kovalevylle
2. Koneella kuvien (ja tiedostojen) automaattisesta varmuuskopioinnista vastaa Applen Time Machine, joka kopioi kuvat ulkoiselle kovalevylle. PC-koneille löytyy varmasti vastaavia ohjelmia. Voit tietenkin kopioida kuvat ulkoiselle kovalevylle myös manuaalisesti. Älä kuitenkaan luota muistiisi, vaan merkkaa kalenteriin muistutus tehdä se esim. joka kuun 1. päivä.
3. Noin kerran vuodessa poltan kaikki vuoden kuvat pieniresoluutioisina versioina DVD:ille, jotka vien vanhemmille ja appivanhemmille. Tulipalon ja varkauden varalta minulla on sitten jäljellä edes jotain.

Seuraavaksi sukelletaan hieman kuvankäsittelyn maailmaan. Siihen asti,

Kiitos kun luit,

- Jouni

14 Comments to “Kuvat koneelle ja suojaan”

  1. Tuo kohta 2. on kaikkein ongelmallisin minusta. Ja siinä lähinnä vielä yhteensopivuus, siirrettävyys ja tiedon saatavuus. Tokihan voin Picasalle kertoa kaikki nimet kuvista, mutta mitäs sitten, jos haluan käyttää myohemmin jotain muuta ohjelmaa? Etenkin jos Google heittää Picasan tuen menemään. Lightroomilla hakusanat (mitenkäs tähdet?) ainakin voi kirjoittaa itse tiedostoihin, mutta kaiketi vain exportattuihin jpegeihin tai konvertoituihin dng:ihin, ei itse alkuperäisiin RAW:eihin. Mutta Lightroom ei sitten taas toisaalta niitä naamoja tunnista.

  2. Puhut Janne asiaa. Eri valmistajien erilaiset käytännöt saattavat sotkea elämää jos ja kun siirtyy ohjelmasta toiseen. Yritin etsiä ratkaisua tuohon Picasaongelmaan ja ymmärsin, että jotkut olivat onnistuneet siirtämään Picasan tagit kuviin ennen siirtoa iPhotoon.

    Raakakuviin (RAW) metadata ei tosiaan taida ainakaan kaikissa ohjelmissa siirtyä. Olen välillä pohtinut systeemiä, jossa siirtäisin kaikki vanhat raakakuvat suosiolla varmuuskopioille (ulkoiselle kovalevylle) ja pitäisin kirjastossa vain kohtuukokoiset JPG:t. Jos sitten haluan joskus muokata kunnolla jotain vanhaa kuvaa, sen löytäisi nimen perusteella nopeasti. Tämä säästäisi koneelta älyttömästi tilaa.

    Toinen ajatus on ollut merkata kaikki mitäänsanomattomat kuvat joita ei jostain syystä raaski heittää pois tietyllä avainsanalla (esim. “arkistoon”) ja tehdä sitten koodinpätkä, joka kävisi kuvakirjaston läpi ja korvaisi nämä RAW-muotoiset kuvat samannimisellä pienikokoisella JPG:llä. Näin kirjasto pienenisi rutkasti.

  3. Kiitos kun jaoit – tämäkin teksti oli täyttä asiaa ja tärkeätä sellaista! 1-kohdan vaimovertaus oli mainio – yksi hyvä riittää. Pätenee myös miehenpuoliin?

    Sen verran lisäisin vielä 2-kohtaan, että tähtiä, tageja, descriptioneita ja comments-tietoja voi lisäillä käyttöjärjestelmässäkin (Win7 explorer). Kansioille voi valita näytettävät tiedot otsikkopalkissa hiiren oikealla napilla tai valikosta (view/choose details) ja tämän jälkeen vaikka lajitella tiedostot tähtiluokituksen mukaan kyseistä otsikkoa napsauttamalla tai valikosta (view / sort by tai group by). Kaikkia näitä voi siis myös muuttaa tiedosto kerrallaan (organize / layout / details pane pitää olla valittuna), kunhan muistaa myös painaa muutosten jälkeen save-nappia.

    Toki mainitsemasi ohjelmat ovat metatietojen tallettamiseen ja hakuihin paljon kätevämpiä ja monipuolisempia!

    Sitäkin olen miettinyt, että pitääkö tai kannattaako saman kuvan eri versioihin pistää metatietoja (raw, jpg, psd, tif) vai pelkästään ns. originaaliin. Samasta kuvasta kun eri tarkoituksiin tulee helposti useita versioita ja olisi toki kätevämpää jos hakutulokset olisivat isosta massasta tiiviitä listauksia. Originaaliin voi kirjoitella kommentteja eri versioistakin tarvittaessa.

    Arkistointi on oikeasti todella tärkeä asia, koska kuvamassat alkavat olla melkoisia. 5-henkisessä perheessämme on kymmenkunta kameraa ja niiden tuotoksien läpikäynti ja arkistointi on jo ihan oma tieteenhaaransa!

  4. Erittäin hyvä postaus. Olen yrittänyt olla ryhdikäs tässä asiassa, mutta tiedän että systeemissä on aukkoja. Alkuun kun tuli 4GB täyteen, poltin kuvat tupladvd:lle, joista toisen vein autotalliin (irti talosta). Se systeemi toimi kunnes ostin full hd videota ja 18Mpix kuvia ottavan järkkärin. DVD levyt jäivät auttamattomasti pieneksi.
    Nyt sitten on NAS levy johon (pitäisi) mennä backup. Sitten on autotallissa kovalevy jonka välillä tuon sisälle ja kopsaan siihen pelkästään kuvat. Kunhan kovalevyjen hinnat tulevat takaisin normaalille tasolle, ostan varman muutaman 1TB levyn videoiden varmennusta varten.
    Kuvista raakkaan yleensä huonot ja samaa toistavat kuvat pois, mutta videoiden raakkaus on nollassa. Kaikki videot menevät talteen karsimatta ja editoimatta – ja syövät tilaa melkoisesti. Ei vain ole tarpeeksi aikaa istua koneella.

  5. Picasakuvien naamatagien siirtämiseen kuvien metadataan on olemassa työkalu: AvPicFaceXmpTagger
    http://www.anvo-it.de/wiki/start?DokuWiki=j6gbdekui37m21lus6uhrq0eh4

  6. Tuija, kiitos paljon windows-tietämyksestä. Usein saman jutun voi tehdä monella tavalla, varsinkin kun ohjelmia ja käyttöjärjestelmiäkin on monia. Avainsanojen lisääminen on tosiaan parhaallakin ohjelmalla niin kova homma, että siinä kätevyys säästää järjen, avioliiton ja maailmanrauhan.

    Kirjoitan pian lisää kuvankäsittelystä jossa sivutaan myös tuota ongelmaa eri kuvamuotojen säilömiseen. Ainakin Picasa, iPhoto, Lightroom ja Aperture toteuttavat muokkaukset kajoamatta alkuperäiseen kuvaan. Näin kaikki muokkaukset ovat peruttavissa. Itse pidän siis kuvasta vain yhden version (tai monta jos haluan esim. mustavalkoversion), jonka exportaan tarvittaessa siinä muodossa kuin kulloinkin on sopiva. Koska exportaus tapahtuu käden käänteessä, säästän kuvista pysyvästi vain sen kuvakirjaston alkuperäisen.

    Ohjelmissa on eroja avainsanojen säilyttämisessä: esim. iPhotossa ja Lightroomissa (kiitos Janne) ne eivät säily RAW-muodossa, Aperturessa ne pysyvät kuvamuodosta riippumatta. Kiitos Sami Picasatyökalusta!

  7. Kuten Sami totesit, videoiden tallennus onkin sitten aivan oma taiteenlajinsa. Silloin kun käytin vielä DV-nauhallista videokameraa, tein niistä iMovien Magic Movien avulla varmuuskopio-DVD:t. Se oli suunnattoman kätevää – varsinkin kun videoiden editointi ei ole edennyt metriäkään sen jälkeen kun lapset syntyivät ;)

    Ulkoisille kovalevyille minullakin on tallennettuna tuntikaupalla videoita, myös vanhoja VHS:iä digitoituna. Eläkepäiviä kai odottelevat…

  8. …valokuva on kuin vaimo. Yksi hyvä riittää. :) Harvinaisen lyhyesti,ytimekkäästi ja hauskasti ilmaistu mutta totta.

  9. Kiitos hyvästä postauksesta! Harmillisesti vaan kommentteja lukiessa olo oli kuin aikakapselista pudonneella, terveisiä viime vuosituhansilta… Eli en ymmärtänyt niistä juurikaan, jotain sentään varsinaisesta tekstistä. Taidankin olla juuri sitä kohderyhmää, jolle tämä blogi alkutekstien mukaan on suunnattu.

    Harras toive ja tyhmä kysymys diginatiivin äidiltä (lue: osaan siis juuri ja juuri kuvan ottaa muksusta ja siirtää sen koneelle): saisiko postausta kuvien koon (siis bittien) pienentämisestä? Pakkaamiseksi kai joskus sitä kutsuivat. En osaa sitä tehdä, ja jos osaisin, niin varmaan kuvanlaatu kärsisi. Kuinka siis tehdä se ilman, että se yksi ainoa tärähtämätön kuva ei laadultaan heikkene (merkittävästi)? 5 gb:n kuvalla pikkuprinsessasta ei ole kiva (kovin usein) tukkia isovanhempien maileja.

    Jos mitään ymmärsin, tätä ei tässä kirjoituksessa käsitelty :)

    Ps. Kannattaako siis ne aivan käsittelemättömät ja pakkaamattomat vai viimeistellyt ja pakatut kuvat varmuuskopioida? Tätä ehkä käsittelitte kommenttipalstalla, joten paljastettakoon tyhmyys jälleen.

  10. Hyvä kommentti, Henna! Tämä aihe olisi varmaan ihan oman postinkin arvoinen, mutta vastaan nyt ensin sulle :)

    Kuvan pakkaaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että TIFF-, DNG- tai RAW-muodossa olevat kuvat muutetaan esimerkiksi JPG:ksi. Jos kuvaat jo valmiiksi JPG-kuvia, ei kuvia sen jälkeen tarvitse sen enempää pakata. Jos olet kuvannut RAW-muodossa, kannattaa kuvat (omasta mielestäni) tuoda, säilöä ja varmuuskopioida tässä muodossa. Lisätila on halpaa :). Jotkut varmuuskopioivat kuvat nk. digitaalisina negatiiveina (DNG), mutta se on eri tarina…

    Se, mitä pakkaamisella ehkä hait, on kuvan koon pienentäminen? Jos säilöt kuvat jossain yllämainituista ohjelmista, voit valita sieltä mummolle lähetettävät kuvat ja exporttauksessa valita minkä kokoisen ja laatuisen kuvan hänelle lähetät (tämä onnistuu kätevästi myös monelle kuvalle kerrallaan). Jos tarkoitus on katsella kuvia tietokoneelta, usein esim. 2048 pikselin kokoinen kuva riittää hienosti eikä koko enää tuki postilaatikkoa. Sitten kun mummo päättää teettää otoksestasi tapetin, voit kuljetella täysikokoisen kuvan hänelle vaikka tikulla ;)

    Selkisikö yhtään? Laita vaan lisäkysymyksiä jos/kun heräsi!

  11. Hyviä neuvoja ja vinkkejä valokuvien säilyttämiseen. Ja olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä että nykyisin valokuvia tulee räpsittyä tuhansia eikä niitä koskaan tulee teetettyä vaan lojuvat vaan jossain tietokoneen kovalevyllä..

Leave a Reply

Jatka lausetta jos et ole spam-robootti:

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.

Itkuhälytin (postilista)