Kameleontti. Pinja 4v
Meillä ihmisillä on kova vimma hamstrata materiaalia josta luopuminen on vaikeudessaan verrannollinen elinluovutukseen. Monesti tarpeettomat esineet säilötään kaappeihin ja varastoihin kuin saattohoitoon, odottamaan aikaa jolloin venäjältä hankitun Modern Talkingin piraattikasetin säilyttämisen naurettavuus vihdoin voittaa luopumisen tuskan.
Lapsuusmuistojen kerääminen noudattaa hieman samaa kaavaa. Useimmat meistä kohtaavat 20-40 vuoden iässä sen tuskallisen hetken, jolloin vanhempien muutto tai vastaava luonnonkatastrofi pakottaa lajittelemaan ullakolle varastoidut aarteet, kuten kolmannen luokan matikanvihkon sekä seiskan kuviksessa rakennetun skeittirampin pienoismallin. Silloin monta kiloa paperin ja erikeeperin yhteiseloa vapautuu takaisin luonnon kiertokulkuun ja jäljelle jätetään laatikollinen hellyyttävimpiä äitienpäiväkortteja ja sormivärifreskoja.
Minulla on suunnitelma. Mitä jos yrittäisi karsia lapsuusmuistojen saattohoito-osaston kokoa suoraan lennosta kuvaamalla taideteokset digimuistoiksi? Olen laskenut, että yksi kuvakirjallinen lapsuusajan taidetta tyhjentää yhden keskikokoisen vaatehuoneen. En suinkaan halua heittää pois kaikkia tekeleitä, mutta nyt valinta on helpompi ja omatunnon taakka monta kilobittiä kevyempi. Samalla voi ikuistaa muutaman isoveljen legoluomuksen, joiden elinkaari on väistämättä kovin lyhyt.
Kas näin se käy:
Kun nelivuotias saa sukkanukkeinspiraation, on vanhempien paras siirtyä takavasemmalle ja ihailla luovuutta jota koulutusjärjestelmä ja elämänkokemus ei vielä ole tuhonnut. Kymmenen nukkea päivässä on tahti joka täyttää Keski-Suomalaisen rivitalo-osakkeen kaapit rapido. On siis aika perustaa askartelustudio.
Tarvikkeet:
- Valkoinen tausta, kuten iso kartonki/paperi,
vaalijulistetai lakana. Itse käytin Etolasta aikoinani ostamaani vahakankaista pöytäliinaa. Jätä taustan ja teoksen väliin sen verran etäisyyttä että saat taustavalon/t osumaan pelkästään taustaan. - Valoja: Jos haluat kuviin vitivalkoisen taustan, pitää siihen kohdistaa enemmän valoa kuin kuvattaviin esineisiin. Sama määrä valoa jättää valkoisen liinan harmaaksi (alla). Itse kokeilin budjettivalaistusta eli kahta työpöydän valoa (yksikin olisi riittänyt) taustaan ja huoneen normaalia kattovalaistusta taideteokseen. Kirjavan valaistuksen potentiaalinen ongelma on juuri se – kirjavuus. Valot voivat olla monen värisiä, ja mikäli esim. taustaan osoitellaan monensävyisillä valoilla voi se näkyä ikävästi lopputuloksessa.
- Bonus: Vanhasta valokuvakehyksestä tms. jääneellä lasilevyllä saa kuviin mukavan heijastuksen.
Ilman taustaan kohdistettuja valoja tausta jää harmaaksi.
Kameran asetukset:
- Periaatteessa valoitus pitää olla se, mikä olisi kameran automatiikan(kin) mielestä sopiva ilman taustaan kohdistettuja valoja. Eli voit tehdä vaikka näin:
- Laita kamera aukon esivalinnalle (Av/A)
- Valitse suuri aukko (pieni f-luku) jotta saat sisätilassa mahdollisimman paljon valoa kameraan. Suuri aukko antaa kuviin myös taiteellisen vaikutelman kun osa esineestä on epätarkka.
- Ota kuva ja katso minkä suljinajan kamera valitsi. Jos kuvaat käsivaralta ja suljinaika on siihen liian pitkä (esim. yli 1/60s) kasvata ISO-lukua tarvittava määrä. Kokeile – säädä – kokeile – säädä…
- Kun löydät sopivan yhdistelmän, vaihda kamera manuaaliasetukselle (M) ja rullaile äskeisessä kuvassa olleet asetukset kameraan.
- Miksi näin? Siksi, että mikäli jätät kameran automaattiasetukselle ja sytytät taustaan valot, kamera alkaa säätämään valotusta sen mukaan ja taideteos jää pimeäksi (kirjaimellisesti). Kokeile vaikka.
Sitten asettelemaan teoksia studioon ja kamera laulamaan! Itse olen suunnitellut tekeväni tämän päivän tuotoksista kollaasin WC:n seinälle. Teoksen ja tilan yhdistävänä teemana olkoon vaikka tuoksu.
Jos haluat kuvata myös itse taiteilijan, lue vaikka nämä kirjoitukset:
Kiitos kun luit,
- Jouni
Kiitos erityisesti hyvästä taustavalovinkistä!
Eipä kestä! Aina kaikkeen ei tarvita satojen eurojen salamia.
Toi taustavalo on kyllä tosi hyvä vinkki. Varsinkin tuo, että ensin valot kiinni ja automaatilla sitten manuaalille samat asetukset ja taustavalot päälle.
Kiitos, Nyargo. Joskus tarvitsee tosiaan vähän kikkailla, että kameran saa ymmärtämään miten kuvan haluaa valotettavan.
Hyviä perusohjeita huomenna pitää lähtä pariakin juttua jotka täältä luin kokeilemaan. Tämän kun luin olin jo lähdössä varastosta hakemaan lasilevyä joka on jostain ylimääräisenä mutta en viitsi puoli 4 aikaan aamulla lähtä penkomaan kerrostalon varastoa. Jatka samaan malliin taitaa olla ensimmäinen blogi/nettisivu jota jaksan jatkossakin seurata varsinkin kun tuo oma jälkikasvu on juuri tulossa siihen sopivaan kuvaus ikään eli kohta kävellään.
Kiitos, Kalle! Hauskoja kuvaushetkiä ja tsemppiä perheeseen jossa on kohta huomattavasti mobiilimpi ja korkeammalle yltävä tutkija
Suuret kiitokset tästä vinkistä ja koko blogista. Mielenkiintoisin blogi, jota olen koskaan lukenut
Hiljattain valokuvaamisen harrastamisen aloittaneena, täältä on tarttunut matkaan paljon hyviä vinkkejä.
Kiitos, Antti! Mahtavaa kuulla, että blogi on toiminut niin kuin sitä olen pienessä päässäni ajatellut. Tsemppiä oppimiseen – olet suurten ilojen äärellä!
Olen miettinyt juuri tätä samaa ongelmaa. Mihin kaikki ihanat lasten tekemät tekeleet?! Joitakin piirustuksia olen skannannut. Mutta jee! Olen iloinen, etten siis ole ajatuksen kanssa yksin. Siipan mielestä, kun ne alkuperäistekeleet voi ihan hyvin taltoida digikuvaamisen sijaan. Näytän tän postin Juhille. Saadaan lauantai-illan ratoksi perheriita aikaiseksi
Täytyisi varmaan luke näitä juttujasi enemmän. Suhtaudut tähänkin tyypillisellä intohimollasi, jota suuresti ihailen.
Kiitos, Anna! On aina ilo kun voi virkistää toisten parisuhdetta
Meillä ei tosin ole vielä raaskittu heittää montaakaan taideteosta roskiin, mutta EHKÄ se on helpompaa kun se aika koittaa…