subscribe
Vinkkejä – Lapsikuvaaja Jouni Kallio, Jyväskylä

Miten toi on kuvattu?

Ja sitten näin valon (osa II): Suunta

Voit lukea ensimmäisen osan täältä: Ja sitten näin valon (osa I): Pehmeys

Valokuva on kaksiulotteinen versio kolmiulotteisesta maailmasta. Siksi upea maisema ei usein valokuvassa näytäkään niin mielettömältä. Olen vakuuttunut siitä, että samasta syystä valokuvissa se isin virvelöimä hauki näyttää pienemmältä, virvelöijä vanhemmalta ja kalan kohdealue pulskemmalta.

Syvyysvaikutelmaa kuvaan tuovat mm. perspektiivi, syvyysterävyys ja tietenkin valo. Valon vaihtelu tuo kolmiulotteisuuden kasvoihin tai kalastajan keskivartaloon. Jotta valon ja varjon saisi leikittelemään kasvoilla, täytyy valon tulla jostain muualta kuin suoraan katsojan suunnasta. Sivulta tuleva valo jättää hiusten, kasvojen ja nenän toisen puolen varjoon:


Juuri kolmiulotteisuuden murhaaminen on kameran oman salaman suurimpia rikoksia (jutellaan muista yhtä vakavista rikkomuksista toisessa kirjoituksessa myöhemmin). Kun salama ammutaan suoraan kameran suunnasta, lopputuloksena on lapsi joka näyttää katujyrän yliajamalta. Tässä esimerkki:

Kaikkien meidän vanhempien haaveenahan olisi tallentaa lapsuuden hetkiä kuvina jotka olisivat upeita kuin Rolls Royce. Olen ensimmäinen myöntämään, että itse en ainakaan tässä aina ole “aivan” onnistunut, ja välillä tuloksena on ollut kolaroitu kolmipyöräinen Lada. Hetki tuli ja meni, ja se on dokumentoitu.
“Onneksi olkoon, herra Särki: Saitte pojan!”

Salamavalo voi myös olla kaunista, kuten oli puhe osassa “Näin rakennat kotistudion 3 minuutissa“. Varusteeksi tarvitaan vähimmillään kameraan kiinnitettävä lisäsalama, jonka valon voi heijastaa jonkun pinnan kautta.

 

Kuten edellisessä kirjoituksessa oli puhe, ikkunasta sisään kurkkiva päivänvalo on kuin uunituore voipulla: kaunis, pehmeä ja pyöristävä. Tämä pätee siis vain silloin, kun aurinko ei paista suoraan ikkunasta sisään. Juuri tästä syystä minä monet suuret taiteilijat kuvaavat, maalaavat tai tanssivat huoneissa, joiden ikkunat ovat pohjoiseen:

 

Pidän alla olevasta kuvasta erityisesti “iskelmätähden” asennon vuoksi. Poikani vihaa esiintymistä (toisin kuin isänsä), mikä tekee tämän dokumentin hetkellisestä mielenhäiriöstä vielä moninverroin arvokkaammaksi. Pidän kuvassa myös asettelusta, johon tuo hauskan yksityiskohdan taustan kettu.

Otin tämän kuvan mukaan siksi, että sen avulla on hyvä opetella lukemaan valoa. Kysymys siis kuuluu: mistä suunnasta (tai suunnista) valo tulee tässä kuvassa? Vastaus kirjoituksen lopussa.

 

Tämä on ilmeen, taustan ja värien puolesta yksi lempikuvistani (jopa hintalappu on hellyyttävä yksityiskohta). Ainoa minua harmittava puoli tässä otoksessa on  valo, joka on ammuttu salamana suoraan kamerasta. Tämän huomaa seinässä olevasta varjosta, sekä kasvojen täysin tasaisesta valosta. Onneksi joskus kolme neljästä riittää, eikä ruma valo pilaa muuten kallisarvoista otosta:

 

Seuraavat kaksi kuvaa ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka keskipäivän korkealta paistava aurinko jättää silmät varjoon. Kuvat ovat hellyyttäviä ja pidän niistä kovasti, mutta silmät ovat harmittavasti tummat. Tällaiseen tilanteeseen auttaisi siirtyminen varjoon tai silmien valaiseminen esimerkiksi hitusella salamaa, vaikka suoraan kamerasta.

Yritin ehdottaa appiukolle, että siirtäisimme laiturin metsään, jonka varjossa olisi parempi kuvata. Hän vetosi tyräänsä:

 

Ja nyt vastaus idols voittaja 2027:n fanikuvakysymykseen:

  • Valoa tulee eniten kuvan vasemmalta, minkä huomaa erityisesti mikrofonista sekä sitä pitelevästä kädestä. Huomaa myös, kuinka tämä valo kirkastaa staran takaraivon. Tällainen valo on omiaan korostamaan kuvattavan ääriviivoja, ja erottamaan hänet taustasta. Vertaa vaikka poikani oikeaa ja vasenta reunaa. Oikeasta vastauksesta 1 piste
  • Valoa tulee myös vähän kuvan oikeasta reunasta. Jos huomasit tämän, olet jo vakavasti valaistunut, 10 pistettä! Oikealta tulevan valon huomaa lähinnä kasvojen ja etuhiusten alueella. Sen ansiosta kasvot korostuvat hieman, ja poskien kolmiulotteisuus korostuu. Epäilen, että kettu on upeasta valosta hieman kateellinen.

Nyt on juteltu valon pehmeydestä ja suunnasta. Ensi kerralla on vuorossa kontrasti ja kenties lisää paljastuksia kamalien kuvien galleriasta. Siihen asti, malttamattomana:

Kiitos kun luit,

- Jouni

Ps. Oletko muuten huomannut, että tämänkin sivun oikeassa laidassa on linkki (Itkuhälyytin), jolla voit tilata ilmoituksen uusista kirjoituksista suoraan sähköpostiin? Toimitan viestin omakätisesti inboxiisi satoi tai paistoi!

 

Share

73 Comments to “Ja sitten näin valon (osa II): Suunta”

  1. Hellou! Pakko taas nostaa hattua, en itse harrasta lapsikuvausta, mutta sulta irtoaa niin mahtavia vinkkejä muihinkin kuvauksien lajeihin, ja rakastan tätä huumorin & totisuuden rajamaastoa millä ajelehdit! Aina piristää lukea uusin kuvausvinkki! Itkuhälytin on pop ;)

  2. Kiitos, Jose! Kuvaus on kuvausta, ja jos ei itse kuvaa lapsia niin ainahan näitä juttuja voi lukea vahingoniloisena :)

Leave a Reply

Jatka lausetta jos et ole spam-robootti:

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.

Itkuhälytin (postilista)