Aikaisempien kirjoitusten perusteella tiedämme, että valotukseen vaikuttavat aukko, suljinaika ja ISO. Kun ilta hämärtää, saat kuvaan enemmän valoa suurentamalla aukkoa tai pidentämällä suljinaikaa. Objektiivillasi on kuitenkin tietty maksimaalinen aukko (esim. f/3.5) ja toisaalta suljinaikaakaan ei voi aina pidentää määrättömästi ennen kuin kätesi, tai elohopean lailla vilistävien malliesi, heilunta alkaa näkyä kuvassa.
On siis aika lisätä lasiin vettä!
Jos lasiin ei tule viiniä tarpeeksi nopeasti, voidaan lasin täyttymistä nopeuttaa lisäämällä sinne samalla toisesta karahvista vettä.
- “Hip hei – lasi täyttyi nopeammin!” (sanoo optimisti)
- “Kaadoit sitten mun viinin sekaan vettä” (sanoo suomalainen)
Tiedän, että vertaus ei ole täydellinen – kuka oikeasti lisäisi vettä viinin sekaan vain siksi että ei jaksa odottaa lasin täyttymistä? Kuitenkin se havainnollistaa kahta asiaa. ISO-luvun nostaminen (vesi):
- nopeuttaa kuvan valottumista (lasin täyttymistä)
- mutta heikentää kuvan (juoman) laatua kun kohinan (vesi) määrä kasvaa
Se, kuinka paljon kuvan laatu kohinasta kärsii, riippuu mm. siitä kuinka paljon ISOa on kasvatettu, käytössä olevasta kamerasta ja siitä, miten suurikokoisena kuvaa haluat katsoa. Jotkut rakeiset kuvat voi myös yrittää “pelastaa” muuttamalla ne mustavalkoiseksi. Kohina näkyy värikuvassa mustavalkokuvaa häiritsevämmin. Joskus mustavalkokuviin jopa lisätään tarkoituksella kohinaa kuvankäsittelyssä nostalgisen filmifiiliksen saavuttamiseksi.
Toinen tapa hahmottaa ISO on ajatella sitä kamerasi kennon volume-nappulana. Sitä se itseasiassa onkin – kennolle tulevan valon vahvistamista. Ajatellaan, että olet mökillä saaressa ja sinun pitää kuulla merisää. Radio kuuluu saareen heikosti, joten sinun pitää kääntää volume täysille kuullaksesi tiedotukset. Mitä kovemmalle volumen käännät, sitä enemmän myös kohina ja rätinä lisääntyy. On kuitenkin parempi sietää kohina kuin jättää myrskyvaroitukset kuulematta. Vastaavasti usein on parempi nostaa ISO-lukua jotta saa lyhennettyä suljinajan sopivaksi: parempi vähän rakeinen kuin heilahtanut kuva.
- Kamera aukon esivalinnalle (Av/A)
- Aukko niin suureksi kuin mahdollista (pieni f)
- Aluksi ISO vaikka arvoon 400, sitten katson minkälaisia suljinaikoja kuviin tulee. Sopiva suljinaikahan vaihtelee mm.
- käytössä olevan objektiivin polttovälin
- käsien tärinän
- lasten syömän sokerin määrän mukaan
- Jos luomukuvaus ei tunnu onnistuvan, turvaudun salamaan
Laitoin liudan esimerkkikuvia ISO-luvun vaikutuksesta kuvanlaatuun tänne.
Kiitos kun luit,
- Jouni
Aikaisemmat osat:
- Opi valotus ja nauti, (osa 1/4): Kolme pientä porsasta
- Opi valotus ja nauti, (osa 2/4): Kolme lasia viiniä!
- Opi valotus ja nauti, (osa 3/4): Aukon kaksi salaisuutta
Onko ISO 400 digillä jo iso? Muistan, että filmillä neuvottiin käyttämään joko 100 tai 400, 200 oli kuulemma huono kompromissi (miksi, sitä en muista). Digillä ei varmaankaan tällaista sääntöä ole, kun joka kuvalle voi halutessaan säätää ISOa. 800 neuvottiin käyttämään, kun haluaa pysäyttää nopean liikkeen, kuten vaikkapa ralliauton. Lapsemme kyllä joskus tuntuvat yhtä nopeilta…
Moi!
Ei ISO 400 vielä ole nykydigeillä iso. Se, miten paljon ISO:n kasvattamista kuva sietää on kamerakohtaista. Yleensä mitä uudempi, kalliimpi ja isokennoisempi kamera, sitä korkeammaksi ISOn voi kasvattaa ilman häiritsevää kohinaa.
Urheilukuvaajat joutuvat usein käyttämään ISO-lukuja jotka nousevat tuhansiin jotta saavat liikkeen kuvassa pysähtymään. Itse rupean siinä vaiheessa jo hamuamaan salamaa. Onneksi meillä äksöniä pääsee yleensä kuvaamaan paljon lähempää.