Sain parilta kotiäidiltä kiitosta edellisen vinkin viiniaiheesta, ja pyydettiin jatkamaan kyseisen kohderyhmän kosiskelua liittämällä seuraavat kirjoitukset suklaaseen, puolialastomiin miehiin, tai mieluiten molempiin. Nyt on pakko tuottaa pettymys tämän kirjoituksen osalta. Ehkä joskus tulevaisuudessa – suklaata.
Salaisuus #1: Aukko (eli f) määrää sen, kuinka paljon kameraan pääsee kerrallaan valoa: Kirkkaassa valossa aukkoa pienennetään, hämärässä se avataan mahdollisimman suureksi. Koska insinöörit ovat pohjimmiltaan vekkuleita ihmisiä, he ovat sopineet että suuri f-luku tarkoittaa pientä aukkoa. Hiton teekkarit! (Katso tästä miten säädät aukkoa kamerassasi)
Eikä tässä vielä kaikki! Salaisuus #2: Aukko vaikuttaa myös toiseen tärkeään asiaan, nimittäin syvyysterävyyteen. (Ei, syvyysterävyys ei kerro sitä miten älykkyys pienenee järven pohjaa lähestyttäessä).
Ajattele klassinen kuvaustilanne: Haluat ottaa kuvan jouluvieraista. Pitkän joulupöydän ääreen on istutettu mummot, kummit, sedät ja tädit (huom: en halua sananvalinnalla vihjailla että he olisivat vihanneksia).
Pöydän päästä kuvattaessa etäisyys lähimmän ja kauimmaisen sukulaisen välillä on esimerkiksi 4 metriä. Tarvitset siis suurehkon syvyysterävyyden, jotta kaikki näkyisivät kuvassa terävinä. Suuren syvyysterävyyden saat pienellä aukolla eli suurella f-luvulla (klikkaamalla isommat kuvat):
Pieni aukko (f/13): Suljinaika hidas, mutta taaimmainen mummo näkyy tarkkana!
Suuri aukko (f/2.8): Suljinaika nopeampi, mutta taaimmainen mummo on epätarkka
Huom: Jos haluat kaikki pöydässä istujat kuvaan tarkkana, sinun kannattaa tarkentaa kuva noin pöydän puoliväliin (1/3 lähimmästä).
Pieni aukko kuitenkin tarkoittaa sitä, että kameraan pääsee valoa vähän (kuin viiniä pipetillä). Jouluvalaistuksessa tämä tarkoittaa joko:
- a) tärähtänyttä kuvaa ja heilahtaneita ihmisiä,
- b) salaman käyttöä tai
- c) korkean ISO-luvun käyttämistä
- b- ja c-kohtiin palataan myöhemmissä kirjoituksissa
Vastaavasti on paljon tilanteita jolloin haluat kuvaan mahdollisimman pienen syvyysterävyyden. Onhan itsestään selvää, että lapseni on ala-asteen kevätjuhlaesityksen suurin tähti! Muiden lapset näyttävätkin sitä paremmilta, mitä epätarkempia he ovat. Tämän saavutan siis suurella aukolla (pieni f).
Suuri aukko päästää myös paljon valoa kameraan, eli suljinaika on mahdollisimman pieni. Näin tulevaisuuden Idols-voittaja (tai BB-talon asukas) näkyy terävänä jos valoa suinkin on tarpeeksi.
Kirjoituksen alussa oleva kuva on muistisääntö aukon, syvyysterävyyden ja suljinajan yhteydestä:
- f-luku kertoo sen, kuinka monta lasta (jonossa) voit tallentaa kuvaan terävänä
- toisaalta, mitä useamman lapsen pitää ehtiä kömpimään kameraan, sitä kauemmin kuvan valottaminen kestää
Tämä kirjoitus on aiheeltaan varmasti koko sivuston vaikein, mutta jos saat tämän sisällön sulateltua, tajuat valotuksesta ja suljinajasta enemmän kuin 95% suomalaisista kameranomistajista. Ja mikä tärkeintä, ovet avautuvat aukon luovaan käyttöön kuvaamisessa!
Loppukevennykseksi komiikkapätkäni muutaman vuoden takaa. Kun nyt kerran tuli mummot puheeksi:
Kiitos kun luit,
- Jouni
Sarjan muut osat:
Osa 1/4: Kolme pientä porsasta
Osa 2/4: Kolme lasia viiniä!
Osa 3/4: Aukon kaksi salaisuutta
Osa 4/4: Vettä viiniin?!
Ps. Syvyysterävyyteen vaikuttaa myös jonkin verran objektiivin polttoväli: 10mm laajakulmalla saadaan enemmän syvyysterävyyttä kuin 200mm teleobjektiivilla vaikka aukko olisi sama. Ei vaivata sillä päätä tässä vaiheessa opettelua. Eli unohda kaikki mitä juuri luit!
Loistavaa jälleen! Kiitos! Vaikka en täysin aihepiiriin itse perehdy on tämä oiva apu myös aloittelevalle kuvaajalle.
Itsevarmuutta saa näistä, loistava tapa tuoda esille asioita sinulla! Jatka samaan malliin 
Kiitos Jose!
Kiitos, Jore, kommentista. Minulla ei ole alan virallista koulutusta, siksi olen vahingossa kirjoittanut syvyysterävyyden yhteydessä terävyydestä. Toivotaan, etteivät lukijat ole hämääntyneet kovin pahasti. Korjataan termit ojennukseen seuraavaan kirjoitukseen.
Kiitos kommentista liittyen 1/3 sääntöön, lisäsin sen tekstiin. Vasta-alkajia opastettaessa on aina hankalaa vetää rajaa oleellisen ja liian paljon informaation välille. Tässä kohtaa tuli oletettua, että lukijat tajuavat tarkentaa pöydän puoliväliin, mutta jätettyä rima napsun liian matalalle 1/3 säännön osalta.
Hyvä ja havainnollistava juttu. 1/3 säännön olin itsekin unohtanut aktiivisesta muistista. Kotiäidillä ei tahdo ihan kaikki palikat pysyä ilmassa yhtä aikaa. Yleensä aukon kokoon minulla vaikuttaa eniten käytettävissä olevan valon määrä–>aika usein mahd suuri aukko. (Samoin kuin arkitoiminnoissa usein älyllistä toimintaa rajoittavana tekijänä on unen määrä–> suuri turhautuminen) Kolmasosasääntä ajattelen sitten enempi sommitteluasiana. Harjoitan sitä usein käytännössä yrityksen ja erehdyksen kautta. (Onneksi digillä filmi ei maksa.) Mutta varmasti näitä perustoimintoja harjoiteltuani (ja nukuttuani hieman enemmän) lukisin mielelläni asiasta enemmänkin.
Purismiin intoutuneet suorastaan halveksuvat tämän blogin valokuvausvinkkejä. En anna kuitenkaan niiden häiritä itseäni, vaan kirjoitukset vinkkeineen ovat viihdyttävää ja innoittavaa luettavaa.
Ammattilaisen on tärkeää kouluttautua kunnolla ettei mokaile maksettuja ja korvaamattomia keikkoja. Jos isillä ja äidillä ei ole aikaa tai kiinnostusta hankkia tutkintoa, niin tervetuloa tänne lukemaan tekniikoista selkokielellä. Monta mutkaa vedetään suoraksi jotta ehditään kuvaamaan lapsia ennen ylppärijuhlia. Elämä on täynnä kompromisseja
Tohon Joren itkuun siitä, että kouluttamattomat harrastelijakuvaajat saavat putsattua pöydät ammattilaisilta. Voisin sanoa, että eikö ammattikuvaajan pitäisi olla niin paljon parempi kuvaaja, ettei harrastelijoiden “röpellykset” voi vaikuttaa pöydän putsaamiseen. Ainakin itse olisin pettynyt kalliiseen koulutukseen, jos harrastelijat saavat myytyä kuvat lehtiin ja ammattilaiset eivät saa.
Ehkäpä normaaleihin tabloid-lehtiin kuvaaminen pitäisikin jättää halvempien harrastelijakuvaajien hoitoon ja ammattilaiset voivat keskittyä “tärkeämpään”. Nykyään kamerat ovat jo niin hyviä, että kuvia pystyy ottamaan vain painamalla nappia ja 5min työstä voi pyytää 5e lehdeltä. Ehkäpä ammattikuvaajien pitäisi alkaa kuvata sellaisella tyylillä ja laadulla johon harrastelijat eivät pysty ja niin saada se koulutus hyödyksi. Harvalla harrastelijalla on esimerkiksi oma studio, ammattilaiselle sellaisen perustaminen ei ole kauhean vaikea asia ja siinä on se ero, että ammattilainen voi pyytää kuvistaan enemmän.
Tämän palstan lukijat eivät nähtävästi ymmärrä, että ovat tekemisissä alan legendan, cream of cream, kanssa. Kuunnelkaa, niin ymmärrätte.
Haluan tässä kiittää ohjeista! Loistavaa! Odottelen tässä postiin saapuvaksi ensimmäistä Nikonin järkkärikameraa ja näistä sun ohjeista on ollut suuri apu kun etukäteen jo ajattelin hieman opiskella
Kirjoitustyyli on hauska ja tällä tyylillä kyllä ainakin mun päähän jotain tietoa jää paremmin kun pitkäveteisellä tekstillä.
Jatka samaan malliin ja odottelen innolla uusia juttuja!
Hei!
Hieno blogi sinulla! Nerokkaasti havainnollistettuja vinkkejä sinulla. Kuten edellinenkin kommentoija sanoi, myös kotiäidin univelkaisiin aivoihin jää näistä muistijälkiä, ja taas tulee hieman parempia kuvia otettua lapsesta ja laitettua omaan blogiin.
Jatka samaan malliin!
Vielä kun saisin selvitettyä, miksi päivänvalossa manuaaliasetuksilla meinaa väkisin tulla sinertäviä kuvia. Mikähän asetut siihen vaikuttaa? Aukko, Iso vai f?
Kiitos kommenteista kaikille! Hienoa, jos olette Anne ja Sillypants saaneet intoa kuvauksiin täältä – eipä ole tullut kirjoiteltua turhaan
.
Pahoittelut, että päivitystahti on hidastunut. Kolmas lapsi ja väitöskirjan viimeistely ovat vieneet iltakirjotteluista mehuja. Toivottavasti kevään aikana on aikaa taas jatkaa vanhaan malliin!
Sillypants: Sinisyyteen vaikuttaa kameran valkotasapaino. Katsopa, onko se kamerassa automaatilla vai kenties lipsahtanut esim. hehkulamppuasetukselle. Jos haluat lämpimämpiä sävyjä kuvaan, käytä vaikka pilvisen sään asetusta (katso ohjekirjasta miten näitä vaihdetaan sinun kamerassasi). Toivottavasti auttaa!