Oikein valotettu kuva on kuin oikeaoppisesti kaadettu lasi viiniä (B). Lasi A on vajaa, ja symboloi alivalottunutta kuvaa, lasiin C on vastaavasti lorahtanut viiniä liikaa, aivan kuten ylivalottuneeseen kuvaan valoa. Toisaalta jos sinusta joskus siivouspäivän jälkeen tuntuu siltä, että C-lasikin on vielä vähän turhan vajaa, en syytä sinua. Itse muuten pidin 4 vuotta sitten tipattoman tammikuun, jolla olen vieläkin. Minä siis kulutan viiniä nykyään ainoastaan ruuanlaitossa. Näkisitpä kaverieni ilmeet, kun tuon saunailtaan mäyräkoirallisen Burgundinpataa.
Takaisin asiaan. Siihen, miten paljon viiniä lasiin päätyy, vaikuttaa kaksi asiaa:
- Kuinka kauan viiniä kaadetaan
- Mitä tahtia viiniä kaadetaan
Se kuinka kauan viini säilyy lasissa, on Murphyn lain mukaisesti riippuvainen lähimmän lapsen etäisyydestä sekä kääntäen riippuvainen pöytäliinan hinnasta.
Voit siis täyttää lasin karahvista lorauttamalla, tai tiputtelemalla viiniä pipetillä koko päivän (missä tapauksessa suosittelen sinua hankkimaan elämän). Valokuvauksessa kaatoaikaa vastaa suljinaika ja kaatonopeutta objektiivin aukko. Pipetti on pieni aukko, joka epäloogisesti on suuri f-luku. Mitä pienempi aukko, sitä kauemmin sulkimen pitää olla auki jotta oikea määrä valoa saataisiin kameraan. Katso tästä miten aukkoa ja suljinaikaa säädetään kamerasta.
Liikkuvia kohteita – ja olemme varmaan samaa mieltä siitä, että lapset lasketaan tähän kategoriaan – kuvatessa haluamme minimoida kuvanottoajan jotta saamme kuvasta mahdollisimman terävän. Kirkkaassa auringonpaisteessa pienempikin aukko valottaa kuvan tarpeeksi nopeasti, mutta jos valoa on vähemmän, kannattaa käyttää mahdollisimman isoa aukkoa (pieni f).
Valon vähetessä suljinaika kasvaa väistämättä, mikä aiheuttaa heilahtaneita kuvia (kamera heiluu) ja heilahtaneita ihmisiä (ihmiset heiluvat). Kameran liikettä saat vähennettyä jalustan tai tuen avulla, mutta ellet syötä lapsillesi diapamia (en suosittele!), ovat ainoat vaihtoehdot salaman käyttäminen tai ISO-luvun kasvattaminen. ISO käsitellään seuraavassa osassa, salaman käyttöäkin pian.
Loppuun vielä muistisääntö käsivaralta kuvattaessa: suljinaika pitäisi olla vähemmän kuin 1/objektiivin polttoväli. Kiikareilla katsottaessa pienikin käden tärähdys heilauttaa kuvaa paljon. Sama pätee myös kameran objektiiviin, eli jos zoomaat objektiivin nähdäksesi kaukana olevan kohteen suurena, pitää suljinajan olla lyhyempi, koska heilahtelu on suurempaa. Eli: jos kuvaat 50mm objektiivilla, suljinaika pitäisi olla lyhyempi kuin 1/50s. Jos taas zoomaat objektiivisi vaikka asentoon 18mm, voi suljinaikakin olla pidempi, vaikka 1/25s. Usein ilman jalustaa kuvattaessa nyrkkisääntönä pidetään maksimissaan 1/60s suljinaikaa. Joissain uudemmissa objektiiveissä (tai rungoissa) on kuvanvakain (IS, VR, OS), joka mahdollistaa pidemmän suljinajan käsivaralta. Näin 50mm objektiivillä voisi kuvata jopa 1/8s suljinajalla. Vielä kun joku keksisi vakaajan 3-vuotiaisiin!
Menin yhtenä iltana vessaan pyyhkimään meidän 4v esikoisemme takapuolta. Satuin vilkaisemaan pönttöön, ja totesin spontaanisti:
- Oho, tulipa sulta iso kakka!
jolloin poikani katsoi minua silmiin, ja kysyi:
- Pelottaako?
Kiitos kun luit,
- Jouni
Sarjan muut osat:
Osa 1/4: Kolme pientä porsasta
Osa 3/4: Aukon kaksi salaisuutta
Osa 4/4: Vettä viiniin?!
Muistan joskus oppineeni, että jos valoa on vähän ja/tai jalusta ei ole, on parempi olla zoomaamatta. Todennäköisesti kuvan koko riittää siihen, että kuvan voi myöhemmin koneella rajata ja lopputulos on tarkempi. Puhunko höpöjä?
Et puhu höpöjä ollenkaan. Monissa zoomeissa suurin mahdollinen aukko on suurempi laajakulmalla kuin kauas zoomattuna. Näin siis esim. kameran mukana tulevissa objektiiveissa, joissa lukee esim. 18-55mm f/3.5-5.6. Laajakulmalla (18mm) aukon voi saada suuremmaksi (f/3.5) kuin zoomattuna kauemmas (55mm: f/5.6). Näissä objektiiveissa laajakulmalla saa siis viiniä kameraan nopeammin, huraa!
Lisäksi pidemmällä polttovälillä tulee efektiivisesti suurempi suurennos, joten myös pienet tärähtelyt erottuvat helpommim. Siitä myös suljinaikasuositus “1/polttoväli”.
Juuri näin!