Valokuvauksen perusohjeita: ”älä koskaan kuvaa vastavaloon!” Höpö höpö, sanon minä (kuin 3-vuotiaalle).
Kirkkaassa auringonpaisteessa kuvatessa sinulla on kolme vaihtoehtoa:
- Kuvaa perinteisten ohjeiden mukaisesti myötäaurinkoon: Valo on tasaisen tylsää ja suoraan aurinkoon tuijottava lapsukaisesi näyttää siltä kuin hän imitoisi kiinalaisia. Ihan kiva roolileikki, mutta alkaa aika nopeasti toistaa itseään.
- Kuvaa sivuvaloon: Naaman aurinkoinen puoli on niin paljon varjoista puolta kirkkaampi, että kamera ei pysty tallentamaan molempia siedettävästi samaan kuvaan. Heitä kolikkoa ja valitse kumman puolen naamasta haluat kuvassa näkyvän.
- Kuvaa vastavaloon: Nyt valo on kauniin tasaista, koska se heijastuu kasvoille kaikkialta ympäristöstä. Mallin ei tarvitse siristellä silmiään ja kaikki ovat tyytyväisiä! Ai niin, sinä tuijotat suoraan aurinkoon. Aina ei voi voittaa!
Miksi vastavaloon kuvaamista sitten usein vältetään? Tämä asetelma on haaste valotukselle, koska samassa suunnassa mallin lisäksi on 5000 asteen lämmöllä hehkuva tulipallo, joka kirkkaudessaan päihittää jopa meidän loistavat lapsemme*. Jos kamerasi on automaattiasetuksella, se yrittää arvata, haluatko kuvaan oikein valotetun kirkkaan taivaan, vai evoluution tämänhetkisen huipputuotteen. Aina kamerat eivät ymmärrä hyvän päälle, ja lapsesi näkyy kuvassa mustana siluettina.
*en tarkoita että meillä olisi yhteisiä lapsia. Paitsi kun sinä luet tätä, vaimo kulta.
Silloin kun sinä opit hallitsemaan kameraa, tämä ei enää ole ongelma. Voit asettaa valotuksen pistemittaukselle, jolloin osoitat kameralle tarkalleen minkä kohdan pitää näkyä kuvassa oikein valotettuna. Toinen vaihtoehto on kuvata manuaaliasetuksella, jolloin säädät valotusta itse ja tarkistat tuloksen säätöjen välissä näytöltä. Kirjoitan näille sivuille pian muutamaosaisen valotuskoulun, jonka luettuasi tämä tulee sujumaan kuin tanssi (tai joku muu aktiviteetti joka sinulta sujuu. Monilla se on kaikkea muuta kuin tanssi!).
Vaikka saisitkin lapsen valottumaan oikein, jää vielä yksi ongelma: upea aurinkoinen sinitaivas on liian kirkas näkyäkseen kuvassa oikean värisenä. Jos valotat lapsen oikein, taivas näkyy kuvassa vitivalkoisena. Ratkaisu pulmaan on salama. Se kirkastaa kuvan voimistelijaa niin paljon, ettei kirkkausero taivaaseen nähden enää olekaan suuri. Näin voimme valottaa kuvan molemmat elementit oikein samaan kuvaan – Huraaa!
Resepti tällaisen kuvan ottamiseen on tosi yksinkertainen:
- Laita kamera aukon esivalintaan (Av/A), aukoksi esim. 5.6
- Salama automaattiasetukselle (eTTL/iTTL)
- Sitten kuvattava aurinkoon päin ja KLIK!
Mutta Jouni, sinä kysyt – eikö me juuri todettu, ettei kamerassani asuva japanilaisinsinööri tiedä minkä kohdan kuvasta minä haluan valottaa oikein? Kyllä, mutta nytpä ystävämme Jokohama Valotutan* ei tarvitse valita, koska salamalla lapsesta tehdään yhtä valoisa kuin taivaasta.
*anteeksi. oli pakko.
Pari huomiota vielä:
- Koska kamera katsoo kohti aurinkoa, objektiivin edessä kannattaa käyttää nk. vastavalosuojaa. Se vähentää linssiheijastuksia, jotka näkyvät kuvassa ikävinä – tai jos niitä on minun kuvissani, taiteellisina – läiskinä.
- Salamassa pitää olla tarpeeksi potkua kirkastamaan lapsi taivaiden tasolle (hallelujaa!). Tähän ei kameran oma salama usein kykene. Tarvitaan siis irtosalamaa, jonkalaisen saat edullisimmillaan 50-100€ hintaan.
- Salaman normaalikäytössä suljinaika ei voi olla nopeampi kuin 1/250s johtuen sulkimen rakenteesta. Silloin kun taivas on tosi kirkas, tämä saattaa valottaa taivaan liian kirkkaaksi. Monissa irtosalamoissa on nk. high-speed sync toiminto, jonka avulla saat nostettua suljinaikaa tarvitsemallesi tasolle. Esim. yllä oleva kuva on kuitenkin otettu 1/250s valotusajalla. Jos taivas jää hieman liian vaaleaksi, monet kuvankäsittelyohjelmat mahdollistavat taivaan tummentamisen väriloistoonsa hyvin helposti.
Valokuvausintoa toivottaen,
- Jouni
P.s. Arvaa näkyikö se leija noin hienosti just sillä hetkellä kun toi kuva otettiin? Eläköön aikakone nimeltä Photoshop.
